Tekoälyasetuksen 50 artikla: milloin on kerrottava, että vastassa on tekoäly

Lyhyesti

Tekoälyasetuksen 50 artikla säätää avoimuusvelvoitteet, joita sovelletaan tiettyihin tekoälyjärjestelmiin niiden riskiluokasta riippumatta. Ihmiselle on kerrottava, kun hän asioi tekoälyn kanssa; sisältöä tuottavan järjestelmän tuotos on merkittävä koneluettavasti; tunteentunnistuksesta ja biometrisestä luokittelusta on ilmoitettava niille, joihin se kohdistuu; ja syväväärennös sekä yleisölle tiedottava tekoälyteksti on ilmoitettava keinotekoisesti tuotetuksi. Osa velvoitteista on tarjoajan, osa käyttöönottajan, ja raja on ratkaiseva sille, mitä oma organisaatio tekee. Velvoitteita sovelletaan 2.8.2026 alkaen.

Kenen velvoite mikin on

Artikla 50 jakaa velvoitteet kahdelle toimijalle. Tarjoaja on se, joka kehittää järjestelmän ja saattaa sen markkinoille. Käyttöönottaja on se, joka käyttää järjestelmää omassa toiminnassaan: kunta, yritys, oppilaitos. Suurin osa suomalaisista organisaatioista on käyttöönottajia, ja heidän osuutensa on pienempi mutta ei olematon.

Kohta	Velvoite	Kenen
50(1)	Ihmiselle ilmoitetaan, että hän on vuorovaikutuksessa tekoälyjärjestelmän kanssa, ellei se ole ilmeistä	Tarjoaja suunnittelee järjestelmän niin
50(2)	Synteettinen ääni, kuva, video ja teksti merkitään koneluettavasti ja tunnistettavasti keinotekoiseksi	Tarjoaja
50(3)	Tunteentunnistuksen ja biometrisen luokittelun kohteille ilmoitetaan järjestelmän toiminnasta	Käyttöönottaja
50(4)	Syväväärennös ilmoitetaan keinotekoisesti tuotetuksi tai manipuloiduksi; yleisölle yleistä etua koskevista asioista tiedottava teksti ilmoitetaan tekoälyn tuottamaksi	Käyttöönottaja
50(5)	Tiedot annetaan selkeästi ja selvästi erottuvasti viimeistään ensimmäisen vuorovaikutuksen tai altistumisen yhteydessä, esteettömyysvaatimusten mukaisesti	Molemmat omasta osuudestaan

Taitokatalogimme sanoo tästä yhden asian, jota kannattaa korostaa: koneluettava merkintä on tarjoajan velvoite, ja käyttöönottajan on tunnistettava sen puuttuminen hankkimastaan järjestelmästä, ei toteutettava sitä itse. Organisaatio, joka ostaa kuvageneraattorin, ei vesileimaa tiedostoja käsin; se kysyy toimittajalta, miten 50 artiklan 2 kohta on toteutettu, ja kirjaa vastauksen.

Chatbot, puhelinpalvelu ja ilmeisyys

Artiklan 1 kohdan velvoite on muotoiltu tarjoajalle, mutta käyttöönottaja on se, jonka asiakas kohtaa järjestelmän. Käyttöönottajan tehtävä on kaksiosainen: varmistaa hankinnassa, että järjestelmä kertoo olevansa tekoäly, ja huolehtia, että kertominen myös tapahtuu omassa palvelussa selkeällä ja selvästi erottuvalla tavalla ennen ensimmäistä vuorovaikutusta, kuten 5 kohta edellyttää.

Poikkeus koskee tilanteita, joissa tekoäly on ilmeinen "suhteellisen valistuneen, tarkkaavaisen ja huolellisen" henkilön näkökulmasta olosuhteet huomioiden. Verkkosivun kulmassa oleva keskusteluikkuna, jonka nimi on "Avustaja", ei ole ilmeinen. Puhelinpalvelu, jossa synteettinen ääni vastaa nimellä, ei ole ilmeinen. Varman puolella on aina se, joka kertoo.

Syväväärennös ja tiedote

Artiklan 4 kohta koskee käyttöönottajaa kahdessa tilanteessa. Ensimmäinen on syväväärennös: kuva-, ääni- tai videosisältö, joka muistuttaa todellisia henkilöitä, esineitä, paikkoja, toimijoita tai tapahtumia ja näyttäisi virheellisesti aidolta. Sen käyttöönottajan on ilmoitettava, että sisältö on keinotekoisesti tuotettu tai manipuloitu. Jos sisältö on osa selvästi taiteellista, luovaa, satiirista tai fiktiivistä teosta, ilmoitus tehdään tavalla, joka ei haittaa teoksen esittämistä.

Toinen on teksti, jonka julkaisemisen tarkoituksena on tiedottaa yleisölle yleistä etua koskevista asioista. Siitä on ilmoitettava, että se on keinotekoisesti tuotettu tai manipuloitu, paitsi jos tekoälyn tuottama sisältö on käynyt läpi ihmisen suorittaman arvioinnin tai toimituksellisen valvonnan ja jollakin on toimituksellinen vastuu julkaisusta. Kunnan tiedote, jonka viestintä on kirjoittanut kielimallin avulla ja lukenut ennen julkaisua, ei siis vaadi merkintää. Sama tiedote suoraan mallista verkkosivulle vaatii.

Tämä on se kohta, jossa organisaation käytäntö ratkaisee. Jos jokaisella julkaistavalla tekstillä on lukija ja vastuuhenkilö, tekstien merkintäkysymys ratkeaa prosessilla eikä tapauskohtaisesti. Jos kuvia tuotetaan tekoälyllä, käytäntö sanoo, mitkä niistä ovat syväväärennöksiä, siis todellisen näköisiä, ja miten ne ilmoitetaan.

Mitä koontiasetus muutti ja mitä ei

Tekoälyasetuksen yleinen soveltaminen alkoi 2.8.2026, ja 50 artikla sen mukana. Koontiasetus (EU) 2026/1744 siirsi korkean riskin järjestelmien velvoitteiden soveltamista joulukuuhun 2027 ja elokuuhun 2028, mutta se ei siirtänyt avoimuusvelvoitteita. Se teki kaksi muuta asiaa. Se lisäsi 111 artiklaan kohdan, jonka mukaan ennen 2.8.2026 markkinoille saatettujen sisältöä tuottavien järjestelmien tarjoajien on toteutettava koneluettavan merkinnän vaatimat toimenpiteet viimeistään 2.12.2026. Ja se poisti 50 artiklan 7 kohdasta komission valtuuden hyväksyä merkintää koskevat käytännesäännöt täytäntöönpanosäädöksellä, koska käytännesääntöjen oikeusvaikutukset ovat rajalliset.

Käyttöönottajalle tämä tarkoittaa, että ennen 2.8.2026 markkinoille saatettu järjestelmä voi olla merkinnän osalta siirtymäajalla 2.12.2026 asti, ja että asia kannattaa kysyä toimittajalta. Omat velvoitteet, chatbotista kertominen ja syväväärennöksen ilmoittaminen, ovat voimassa jo nyt. Siirtymäaikojen kokonaisuus ja tekoälylukutaitoa koskeva 4 artiklan muutos on käsitelty artikkelissa Tekoälyasetuksen 4 artikla.

Milloin velvoite ei päde

Jokaisessa 50 artiklan kohdassa on oma poikkeuksensa järjestelmille, joita lain mukaan saa käyttää rikosten paljastamiseen, estämiseen, tutkimiseen tai syytetoimiin, kolmansien oikeudet turvaten. Poikkeus ei ole yleinen: 1 kohdan mukaan tekoälystä on kerrottava silloinkin, kun järjestelmä on julkisesti saatavilla rikosilmoitusten tekemistä varten, ja 4 kohdan tekstivelvoitteesta vapauttaa erikseen ihmisen tekemä arviointi ja toimituksellinen vastuu. Koneluettavaa merkintää ei vaadita, kun järjestelmä avustaa vakiomuokkausta tai ei olennaisesti muuta käyttäjän syöttämää sisältöä tai sen merkitystä: oikoluku ja kuvan värikorjaus eivät tee tekstistä tai kuvasta keinotekoista. Ja kuvituskuva, joka ei esitä mitään todellista henkilöä, esinettä, paikkaa tai tapahtumaa aidon näköisesti, ei ole syväväärennös; aidolta näyttävä tekoälykuva todellisesta rakennuksesta sen sijaan on.

Artiklan 6 kohta muistuttaa, että nämä velvoitteet eivät korvaa muita. Korkean riskin järjestelmän käyttöönottajan on 26 artiklan 11 kohdan mukaan lisäksi kerrottava ihmisille, että heihin sovelletaan korkean riskin järjestelmää, kun se tekee tai auttaa tekemään heitä koskevia päätöksiä, ja tietosuoja-asetuksen informointivelvoitteet pysyvät voimassa tekoälystä riippumatta.

Kenen tämä pitää osata

Taitokatalogimme pitää läpinäkyvyysvelvoitteita neljän tason taitona. Jokainen tietää, että ihmiselle on kerrottava tekoälystä ja että syväväärennös on merkittävä. Sisältöä julkaiseva merkitsee syväväärennöksensä ja tunnistaa palvelun, joka jättää kertomatta olevansa tekoäly. Vastuualueen vetäjä vastaa oman alueensa ilmoituksista. Tekoälyvastaava määrittelee organisaation läpinäkyvyyskäytännön ja ratkaisee rajatapaukset: mikä on taiteellinen teos, milloin merkintä saa olla huomaamaton, mitä tehdään, kun hankittu järjestelmä ei täytä tarjoajan velvoitetta.

Tekoälyvastaavan roolista kokonaisuutena kerrotaan artikkelissa Kuka organisaatiossa vastaa tekoälyn käytöstä?. Rikollinen ei noudata 50 artiklaa, joten merkintä ei suojaa huijauksilta; siitä kerrotaan artikkelissa Tietojenkalastelu ja tekoälyhuijaukset.