Tekoälyasetuksen 50 artikla: milloin on kerrottava, että vastassa on tekoäly
Avoimuusvelvoitteita sovelletaan 2.8.2026 alkaen. Kenen on kerrottava chatbotista, kenen merkittävä syväväärennös ja milloin tekoälyllä kirjoitettu tiedote saa jäädä merkitsemättä?
· 4 min lukuaika
Lyhyesti
Tekoälyasetuksen 50 artiklassa säädetään avoimuusvelvoitteista. Niitä sovelletaan tiettyihin tekoälyjärjestelmiin niiden riskiluokasta riippumatta. Ihmiselle on kerrottava, kun hän asioi tekoälyn kanssa. Sisältöä tuottavan järjestelmän tuotos on merkittävä koneluettavasti. Tunteentunnistuksesta ja biometrisestä luokittelusta on ilmoitettava niille, joihin se kohdistuu. Syväväärennös ja yleisölle tiedottava tekoälyteksti on ilmoitettava keinotekoisesti tuotetuksi. Osa velvoitteista kuuluu tarjoajalle ja osa käyttöönottajalle. Tämä raja ratkaisee, mitä oma organisaatio tekee. Velvoitteita sovelletaan 2.8.2026 alkaen.
Kenen velvoite mikin on
Artikla 50 jakaa velvoitteet kahdelle toimijalle. Tarjoaja kehittää järjestelmän ja saattaa sen markkinoille. Käyttöönottaja käyttää järjestelmää omassa toiminnassaan. Käyttöönottaja voi olla esimerkiksi kunta, yritys tai oppilaitos. Suurin osa suomalaisista organisaatioista on käyttöönottajia. Niiden vastuu on pienempi, mutta ei olematon.
| Kohta | Velvoite | Kenen |
|---|---|---|
| 50(1) | Ihmiselle ilmoitetaan, että hän on vuorovaikutuksessa tekoälyjärjestelmän kanssa, ellei se ole ilmeistä | Tarjoaja suunnittelee järjestelmän näin |
| 50(2) | Synteettinen ääni, kuva, video ja teksti merkitään koneluettavasti ja tunnistettavasti keinotekoiseksi | Tarjoaja |
| 50(3) | Tunteentunnistuksen ja biometrisen luokittelun kohteille ilmoitetaan järjestelmän toiminnasta | Käyttöönottaja |
| 50(4) | Syväväärennös ilmoitetaan keinotekoisesti tuotetuksi tai manipuloiduksi; yleisölle yleistä etua koskevista asioista tiedottava teksti ilmoitetaan tekoälyn tuottamaksi | Käyttöönottaja |
| 50(5) | Tiedot annetaan selkeästi ja selvästi erottuvasti viimeistään ensimmäisen vuorovaikutuksen tai altistumisen yhteydessä, esteettömyysvaatimusten mukaisesti | Molemmat omasta osuudestaan |
Taitokatalogimme korostaa yhtä asiaa: koneluettava merkintä on tarjoajan velvoite. Käyttöönottajan on tunnistettava, jos merkintä puuttuu hankitusta järjestelmästä. Sen ei tarvitse toteuttaa merkintää itse. Organisaatio, joka ostaa kuvageneraattorin, ei vesileimaa tiedostoja käsin. Se kysyy toimittajalta, miten 50 artiklan 2 kohta on toteutettu, ja kirjaa vastauksen.
Chatbot, puhelinpalvelu ja ilmeisyys
Artiklan 1 kohdan velvoite koskee tarjoajaa, mutta asiakas kohtaa järjestelmän käyttöönottajan palvelussa. Käyttöönottajalla on kaksi tehtävää. Hankinnassa sen on varmistettava, että järjestelmä kertoo olevansa tekoäly. Lisäksi sen on huolehdittava, että tieto annetaan omassa palvelussa selkeästi ja niin, että se erottuu selvästi. Tieto on annettava ennen ensimmäistä vuorovaikutusta, kuten 5 kohta edellyttää.
Poikkeus koskee tilanteita, joissa tekoäly on ilmeinen "suhteellisen valistuneen, tarkkaavaisen ja huolellisen" henkilön näkökulmasta olosuhteet huomioiden. Verkkosivun kulmassa oleva keskusteluikkuna, jonka nimi on "Avustaja", ei ole ilmeinen. Puhelinpalvelu, jossa synteettinen ääni vastaa nimellä, ei ole ilmeinen. Varminta on aina kertoa asiasta.
Syväväärennös ja tiedote
Artiklan 4 kohta koskee käyttöönottajaa kahdessa tilanteessa. Ensimmäinen on syväväärennös: kuva-, ääni- tai videosisältö, joka muistuttaa todellisia henkilöitä, esineitä, paikkoja, toimijoita tai tapahtumia ja näyttää virheellisesti aidolta. Käyttöönottajan on silloin ilmoitettava, että sisältö on tuotettu tai manipuloitu keinotekoisesti. Jos sisältö on osa selvästi taiteellista, luovaa, satiirista tai fiktiivistä teosta, ilmoitus tehdään tavalla, joka ei haittaa teoksen esittämistä.
Toinen on teksti, jonka julkaisemisen tarkoituksena on tiedottaa yleisölle yleistä etua koskevista asioista. Siitä on ilmoitettava, että se on tuotettu tai manipuloitu keinotekoisesti. Merkintää ei kuitenkaan tarvita, jos tekoälyn tuottama sisältö on käynyt läpi ihmisen tekemän arvioinnin tai toimituksellisen valvonnan ja jollakin on toimituksellinen vastuu julkaisusta. Kunnan tiedote ei siis vaadi merkintää, jos viestintä on kirjoittanut sen kielimallin avulla ja lukenut sen ennen julkaisua. Sama tiedote vaatii merkinnän, jos se viedään suoraan mallista verkkosivulle.
Tämä on se kohta, jossa organisaation käytäntö ratkaisee. Jos jokaisella julkaistavalla tekstillä on lukija ja vastuuhenkilö, tekstien merkintäkysymys ratkeaa prosessissa eikä tapauskohtaisesti. Jos kuvia tuotetaan tekoälyllä, käytäntö määrittää, mitkä niistä ovat syväväärennöksiä eli todellisen näköisiä, ja miten niistä ilmoitetaan.
Mitä koontiasetus muutti ja mitä ei
Tekoälyasetuksen yleinen soveltaminen alkoi 2.8.2026. Samalla alkoi 50 artiklan soveltaminen. Koontiasetus (EU) 2026/1744 siirsi korkean riskin järjestelmien velvoitteiden soveltamisen alkamista joulukuuhun 2027 ja elokuuhun 2028. Se ei kuitenkaan siirtänyt avoimuusvelvoitteita. Se teki kaksi muuta asiaa. Se lisäsi 111 artiklaan kohdan, jonka mukaan ennen 2.8.2026 markkinoille saatettujen sisältöä tuottavien järjestelmien tarjoajien on tehtävä koneluettavan merkinnän vaatimat toimet viimeistään 2.12.2026. Lisäksi se poisti 50 artiklan 7 kohdasta komission valtuuden hyväksyä merkintää koskevat käytännesäännöt täytäntöönpanosäädöksellä, koska käytännesääntöjen oikeusvaikutukset ovat rajalliset.
Käyttöönottajalle tämä tarkoittaa, että ennen 2.8.2026 markkinoille saatetun järjestelmän merkintää voi koskea siirtymäaika 2.12.2026 asti. Siksi käyttöönottajan on hyvä kysyä asiaa toimittajalta. Käyttöönottajan omat velvoitteet ovat voimassa jo nyt. Niihin kuuluvat keskustelurobotista kertominen ja syväväärennöksestä ilmoittaminen. Siirtymäaikojen kokonaisuus ja tekoälylukutaitoa koskeva 4 artiklan muutos on käsitelty artikkelissa Tekoälyasetuksen 4 artikla.
Milloin velvoite ei päde
Jokaisessa 50 artiklan kohdassa on oma poikkeus järjestelmille, joita lain mukaan saa käyttää rikosten paljastamiseen, estämiseen, tutkimiseen tai syytetoimiin. Samalla on turvattava kolmansien oikeudet. Poikkeus ei ole yleinen. 1 kohdan mukaan tekoälystä on kerrottava myös silloin, kun järjestelmä on julkisesti saatavilla rikosilmoitusten tekemistä varten. 4 kohdan tekstivelvoitteesta vapauttavat erikseen ihmisen tekemä arviointi ja toimituksellinen vastuu. Koneluettavaa merkintää ei vaadita, kun järjestelmä avustaa vakiomuokkausta. Sitä ei vaadita myöskään, jos järjestelmä ei olennaisesti muuta käyttäjän syöttämää sisältöä tai sen merkitystä. Oikoluku ja kuvan värikorjaus eivät tee tekstistä tai kuvasta keinotekoista. Kuvituskuva ei ole syväväärennös, jos se ei esitä aidon näköisesti mitään todellista henkilöä, esinettä, paikkaa tai tapahtumaa. Aidolta näyttävä tekoälykuva todellisesta rakennuksesta sen sijaan on syväväärennös.
Artiklan 6 kohta muistuttaa, että nämä velvoitteet eivät korvaa muita velvoitteita. Korkean riskin järjestelmän käyttöönottajan on 26 artiklan 11 kohdan mukaan lisäksi kerrottava ihmisille, että heihin sovelletaan korkean riskin järjestelmää. Tämä koskee tilanteita, joissa järjestelmä tekee tai auttaa tekemään heitä koskevia päätöksiä. Yleisen tietosuoja-asetuksen informointivelvoitteet pysyvät voimassa tekoälystä riippumatta.
Kenen tämä pitää osata
Taitokatalogimme käsittelee läpinäkyvyysvelvoitteita neljän tason taitona. Jokainen tietää, että ihmiselle on kerrottava tekoälystä ja että syväväärennös on merkittävä. Sisällön julkaisija merkitsee syväväärennöksensä ja tunnistaa palvelun, joka jättää kertomatta olevansa tekoäly. Vastuualueen vetäjä vastaa oman alueensa ilmoituksista. Tekoälyvastaava määrittelee organisaation läpinäkyvyyskäytännön ja ratkaisee rajatapaukset: mikä on taiteellinen teos, milloin merkintä saa olla huomaamaton ja mitä tehdään, kun hankittu järjestelmä ei täytä tarjoajan velvoitetta.
Tekoälyvastaavan roolista kokonaisuutena kerrotaan artikkelissa Kuka organisaatiossa vastaa tekoälyn käytöstä?. Rikollinen ei noudata 50 artiklaa, joten merkintä ei suojaa huijauksilta. Tästä kerrotaan artikkelissa Tietojenkalastelu ja tekoälyhuijaukset.
Usein kysyttyä
Pitääkö verkkosivun chatbotissa kertoa, että se on tekoäly?
Kyllä, ellei asia ole olosuhteissa ilmeistä valistuneelle ja tarkkaavaiselle käyttäjälle. Tekoälyasetuksen 50 artiklan 1 kohdan mukaan velvoite koskee tarjoajaa. Järjestelmä on suunniteltava niin, että käyttäjälle ilmoitetaan vuorovaikutuksesta tekoälyn kanssa. Organisaatio, joka ottaa chatbotin käyttöön, tarkistaa hankinnan yhteydessä, että järjestelmä toimii näin. Hyvä käytäntö on kertoa asiasta selkeästi myös omassa palvelussa ennen ensimmäistä vuorovaikutusta, kuten 50 artiklan 5 kohta ilmoituksen muodosta edellyttää.
Pitääkö tekoälyllä tehty kuva tai teksti merkitä?
Velvollisuus riippuu siitä, mitä sisältö on. Jos kyse on syväväärennöksestä, käyttöönottajan on ilmoitettava, että sisältö on tuotettu tai manipuloitu keinotekoisesti. Syväväärennös voi olla kuva, ääni tai video, joka muistuttaa todellista henkilöä, paikkaa tai tapahtumaa. Jos teksti tiedottaa yleisölle yleistä etua koskevista asioista, siitä on ilmoitettava, että tekoäly on tuottanut sen. Tätä ei tarvitse tehdä, jos teksti on käynyt läpi ihmisen arvioinnin ja julkaisusta on toimituksellinen vastuu. Asetuksen määritelmässä syväväärennös on sisältöä, joka muistuttaa todellisia henkilöitä, esineitä, paikkoja, toimijoita tai tapahtumia ja vaikuttaisi virheellisesti aidolta. Velvoite ei koske tavallista kuvituskuvaa, joka ei esitä mitään todellista aidon näköisesti. Koneluettava merkintä itse tiedostoon on tarjoajan velvoite, ei käyttäjän.
Mistä päivästä velvoitteita sovelletaan?
Tekoälyasetusta alettiin soveltaa yleisesti 2.8.2026. Samalla alettiin soveltaa myös 50 artiklaa. Koontiasetus (EU) 2026/1744 siirsi korkean riskin järjestelmien velvoitteita, mutta ei avoimuusvelvoitteita. Se antoi ennen 2.8.2026 markkinoille saatettujen, sisältöä tuottavien järjestelmien tarjoajille aikaa toteuttaa koneluettava merkintä 2.12.2026 asti. Lisäksi se poisti komissiolta valtuuden vahvistaa merkintää koskevat käytännesäännöt täytäntöönpanosäädöksellä.
Mitä tunteentunnistus ja biometrinen luokittelu vaativat?
Tekoälyasetuksen 50 artiklan 3 kohdan mukaan käyttöönottajan on ilmoitettava järjestelmän toiminnasta niille, jotka altistuvat sille. Käyttöönottajan on myös käsiteltävä heidän henkilötietojaan yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisesti. Työpaikoilla ja oppilaitoksissa tunteentunnistus on lisäksi 5 artiklassa kielletty käytäntö tiettyjä terveys- ja turvallisuuspoikkeuksia lukuun ottamatta. Siksi kysymys on käytännössä harvoin ilmoituksesta. Kysymys on siitä, saako järjestelmää käyttää lainkaan.