Mitä kyberturvallisuuslaki vaatii henkilöstön koulutukselta?
Kyberturvallisuuslaki edellyttää riskiperusteista kyberhygieniaa ja henkilöstön koulutusta osana riskienhallintaa.
· 6 min lukuaika
Lyhyesti
Kyberturvallisuuslaki vaatii, että lain piirissä oleva organisaatio sisällyttää henkilöstöturvallisuuden ja kyberturvallisuuskoulutuksen kyberturvallisuuden riskienhallintaan. NIS2-direktiivin 21 artikla taustoittaa vaatimusta. Siinä mainitaan perustason kyberhygieniakäytännöt ja kyberturvallisuuskoulutus. Laki ei määrää tiettyä kurssia, tuntimäärää tai koetta. Se vaatii, että koulutus ja arjen työtavat ovat ajantasaisia, oikeasuhtaisia ja riittäviä suhteessa organisaation riskeihin.
Kyberhygienia on arjen turvallisia työtapoja
Kyberhygienia tarkoittaa perustason tapoja, joilla ihminen vähentää tietoturvariskiä työssään. Arkinen esimerkki on, että käyttäjä tunnistaa epäilyttävän viestin. Hän käyttää myös vahvaa tunnistautumista ja lukitsee laitteen, kun poistuu työpisteeltä.
Kyberturvallisuuslain 9 § ei käytä sanaa kyberhygienia samalla tavalla kuin NIS2-direktiivin 21 artikla. Lain sisältö on silti käytännön työn kannalta samaan suuntaan. Riskienhallinnan toimintamallissa ja siihen perustuvissa hallintakeinoissa on pidettävä ajan tasalla esimerkiksi henkilöstöturvallisuus, kyberturvallisuuskoulutus, pääsynhallinta, todentaminen, perustason tietoturvakäytännöt sekä fyysisen ympäristön ja tilojen turvallisuus.
NIS2-direktiivin 21 artikla sanoo suoraan, että toimenpiteisiin sisältyvät vähintään ”perustason kyberhygieniakäytännöt ja kyberturvallisuuskoulutus”. Tämä tarkoittaa käytännössä, että koulutus ei ole irrallinen henkilöstöetu. Se on osa riskienhallintaa.
Kyberhygienia näkyy työpaikalla usein näissä tilanteissa:
- käyttäjä varmistaa, että kirjautuminen tapahtuu oikeaan palveluun.
- käyttäjä tunnistaa viestin, jossa pyydetään kiireellä salasanaa tai maksua.
- työntekijä käsittelee tietoa sen luokan mukaan.
- etätyössä käytetään turvallisia yhteyksiä ja organisaation ohjeita.
- laite pidetään hallinnassa myös matkoilla ja julkisissa tiloissa.
- epäilyttävä tapahtuma ilmoitetaan organisaation omien ohjeiden mukaan.
Laki ei luettele näitä esimerkkejä yksitellen. Ne ovat käytännön esimerkkejä siitä, miten lain mainitsemat henkilöstöturvallisuus, pääsynhallinta, todentaminen, perustason tietoturvakäytännöt ja poikkeamien käsittely näkyvät työntekijän arjessa.
Koulutus on osa riskienhallinnan toimintamallia, ei erillinen kampanja
Kyberturvallisuuslain 7 § asettaa perustan. Toimijan on tunnistettava, arvioitava ja hallittava riskejä, jotka kohdistuvat sen viestintäverkkojen ja tietojärjestelmien turvallisuuteen. Riskienhallinnan tarkoitus on estää poikkeamia tai vähentää niiden vaikutuksia mahdollisimman paljon. Vaikutukset voivat kohdistua toimintaan, jatkuvuuteen, palvelujen vastaanottajiin ja muihin palveluihin.
Kyberturvallisuuslain 8 § edellyttää ajantasaista riskienhallinnan toimintamallia. Siinä määritetään tavoitteet, menettelyt ja vastuut. Lisäksi siinä kuvataan hallintakeinot, joilla verkkoja, tietojärjestelmiä ja niiden fyysistä ympäristöä suojataan kyberuhkilta ja poikkeamilta.
Koulutus liittyy tähän, koska henkilöstö käyttää järjestelmiä joka päivä. Yksi työntekijä voi avata vaarallisen liitteen. Toinen voi huomata poikkeaman ajoissa. Kolmas voi käsitellä luottamuksellista aineistoa väärässä palvelussa. Sama järjestelmä voi olla teknisesti suojattu, mutta riski jää korkeaksi, jos käyttäjät eivät tunne perusohjeita.
Kyberturvallisuuslain 9 § edellyttää oikeasuhtaisia teknisiä, operatiivisia tai organisatorisia hallintakeinoja. Henkilöstön koulutus on organisatorinen hallintakeino. Se ei korvaa teknisiä suojauksia. Se täydentää niitä.
Koulutuksen on sovittava organisaation riskiin. Pieni, rajattua palvelua tuottava toimija ei välttämättä tarvitse yhtä laajaa koulutusta kuin organisaatio, jonka palvelun häiriö vaikuttaa laajaan käyttäjäjoukkoon. Lain näkökulma on suhteellisuus. Toimenpiteet suhteutetaan toiminnan laatuun ja laajuuteen, poikkeaman vaikutuksiin, riskialttiuteen, todennäköisyyteen, vakavuuteen, kustannuksiin ja käytettävissä oleviin teknisiin mahdollisuuksiin.
Lisää koulutuksen rytmittämisestä käsitellään artikkelissa Mikro-oppiminen työpaikalla: miksi lyhyt ja toistuva voittaa koulutuspäivän.
Mitä henkilöstön pitää osata lain näkökulmasta
Kyberturvallisuuslaki ei anna valmista koulutusohjelmaa. Se määrittää osa-alueet, jotka organisaation on huomioitava riskienhallinnassa. Henkilöstön osaaminen on hyvä kytkeä niihin. Työntekijöiden toiminta vaikuttaa monen osa-alueen onnistumiseen.
| Lain osa-alue | Mitä se tarkoittaa työssä |
|---|---|
| Henkilöstöturvallisuus ja kyberturvallisuuskoulutus | Työntekijä tuntee perusuhat ja organisaation omat toimintatavat. |
| Pääsynhallinta ja todentaminen | Käyttäjä ymmärtää, miksi oikeudet rajataan ja miksi kirjautuminen pitää suojata. |
| Perustason tietoturvakäytännöt | Työntekijä osaa toimia turvallisesti tiedon, laitteen ja yhteyksien kanssa. |
| Poikkeamien havainnointi ja käsittely | Epäilyttävä tapahtuma tunnistetaan ja viedään oikeaan käsittelyyn. |
| Varmuuskopiointi, palautuminen ja jatkuvuus | Henkilöstö tietää, että häiriötilanteessa toimitaan sovitun mallin mukaan. |
| Fyysinen ympäristö ja tilaturvallisuus | Työtilat, laitteet ja näytöt suojataan myös fyysisiltä riskeiltä. |
Pääsynhallinta tarkoittaa, että käyttäjällä on vain ne oikeudet, joita työ vaatii. Todentaminen tarkoittaa käyttäjän varmistamista kirjautumisen yhteydessä. Monivaiheinen tunnistautuminen on esimerkki todentamisen vahvistamisesta. NIS2-direktiivin 21 artikla mainitsee tarvittaessa ratkaisut monivaiheiseen tunnistautumiseen tai jatkuvaan todentamiseen.
Tietoturvapoikkeama tarkoittaa tilannetta, jossa palvelun, järjestelmän tai tiedon turvallisuus voi vaarantua. Esimerkki on haittaohjelmaepäily tai luvaton kirjautuminen. Kyberturvallisuuslain 11 § vaatii ilmoituksen valvovalle viranomaiselle merkittävästä poikkeamasta. Ensi-ilmoitus on tehtävä 24 tunnin kuluessa havaitsemisesta. Jatkoilmoitus on tehtävä 72 tunnin kuluessa havaitsemisesta. Henkilöstön koulutus ei yksin täytä ilmoitusvelvollisuutta, mutta se auttaa havaitsemaan poikkeamat ajoissa.
Johdon rooli on erillinen mutta siihen liittyvä vaatimus. Kyberturvallisuuslain 10 §:n mukaan johto vastaa riskienhallinnan toteuttamisen ja valvonnan järjestämisestä. Johdon pitää myös hyväksyä riskienhallinnan toimintamalli ja valvoa sen toteutumista. Saman pykälän mukaan johdolla on oltava riittävä perehtyneisyys kyberturvallisuuden riskienhallintaan. Johdon koulutusvelvoitteesta on lisää artikkelissa NIS2 ja kyberturvallisuuslaki: johdon koulutusvelvoite ja henkilöstön kyberhygienia.
Ketä vaatimus koskee
Kyberturvallisuuslain 3 § määrittää, mihin toimijoihin lakia sovelletaan. Laki koskee oikeushenkilöä tai luonnollista henkilöä, joka harjoittaa lain liitteessä I tai II tarkoitettua toimintaa tai on niissä tarkoitettu toimija. Lisäksi toimijan on täytettävä tai ylitettävä keskisuuria yrityksiä koskevat edellytykset. Sen on myös tarjottava palveluja tai harjoitettava toimintaa jossakin Euroopan unionin jäsenvaltiossa.
Lakia sovelletaan myös tiettyihin toimijoihin niiden koosta riippumatta. Kyberturvallisuuslain 3 § mainitsee yleisten sähköisten viestintäverkkojen tai yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajat, luottamuspalvelun tarjoajat, aluetunnusrekisterin ylläpitäjät ja DNS-palveluntarjoajat.
Lisäksi laki voi koskea toimijaa koosta riippumatta, jos toimija harjoittaa liitteessä I tai II tarkoitettua toimintaa ja täyttää laissa mainitut merkittävyyden kriteerit. Kriteereissä korostuvat esimerkiksi palvelun keskeisyys yhteiskunnan tai talouden kriittisille toiminnoille. Niissä korostuvat myös vaikutus yleiseen järjestykseen, yleiseen turvallisuuteen tai kansanterveyteen sekä merkittävä järjestelmätason riski.
Kunnan osalta rajaus on tärkeä. Kyberturvallisuuslain 4 § sanoo, että lakia sovelletaan kuntalaissa tarkoitettuun kuntaan vain lain liitteessä I tai II tarkoitetun toiminnan osalta. Tämä tarkoittaa, että kunnan kaikkia tehtäviä ei voi käsitellä yhtenä kokonaisuutena ilman soveltamisalan tarkistamista.
Mitä laki ei vaadi ja mikä jää organisaation ratkaistavaksi
Kyberturvallisuuslaki ei määrää yhtä koulutusmuotoa. Se ei sano, että koulutuksen täytyy olla luokkahuoneessa, verkkokurssina tai kokeena. Se ei anna koulutukselle vähimmäistuntimäärää. Se ei myöskään nimeä tiettyjä aiheita, kuten tietojenkalastelua, kaikille toimijoille pakolliseksi erilliseksi oppitunniksi.
Laki ei myöskään tee yksittäisestä työntekijästä ilmoitusvelvollista valvovalle viranomaiselle. Kyberturvallisuuslain 11 § asettaa ilmoitusvelvollisuuden toimijalle. Työntekijän rooli syntyy organisaation omista menettelyistä. Jos työntekijä huomaa epäilyttävän tapahtuman, sisäinen ilmoitusketju ratkaisee, miten tieto päätyy oikeille henkilöille.
Lain soveltamisala ei kata kaikkea toimintaa. Kyberturvallisuuslain 4 § rajaa pois muun muassa toimintaa ja palveluja, joita tarjotaan maanpuolustuksen, kansallisen turvallisuuden, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden taikka rikosten ennalta estämisen, rikostutkinnan ja syytetoimien toteuttamiseksi. Laki ei myöskään koske toimijaa, jonka liitteessä I tai II tarkoitettu toiminta on satunnaista ja vähäistä.
Seuraamusmaksuissakin on rajauksia. Kyberturvallisuuslain 35 §:n mukaan seuraamusmaksua ei voi määrätä esimerkiksi valtion viranomaisille, hyvinvointialueille eikä kunnallisille viranomaisille. Tämä ei poista lain velvoitteita siltä osin kuin laki muuten soveltuu. Se kertoo vain, että kyseistä seuraamusmaksua ei käytetä näihin tahoihin.
Avoimeksi jää käytännön mitoitus. Organisaation on itse arvioitava, mikä koulutuksen taso on sen riskeihin nähden riittävä. Tätä arviota ohjaavat kyberturvallisuuslain 7, 8 ja 9 § sekä mahdolliset valvovan viranomaisen toimialakohtaiset tekniset määräykset.
Näyttö koulutuksesta kannattaa kytkeä riskienhallintaan
Koulutuksesta on hyötyä vasta, kun se näkyy riskienhallinnan toimintamallissa. Pelkkä osallistujalista ei kerro, mitä riskiä koulutus pienensi. Parempi näyttö yhdistää koulutuksen lain osa-alueeseen, henkilöstöryhmään ja suoritustietoon.
Käytännössä organisaatio tarvitsee tiedon siitä, mitä koulutus käsitteli, mihin velvoitteeseen se liittyi ja ketkä sen suorittivat. Tämä tukee johdon valvontaa. Se auttaa myös osoittamaan, että henkilöstöturvallisuus ja kyberturvallisuuskoulutus eivät ole satunnainen kampanja. Ne ovat osa riskienhallinnan toimintamallia.
Kyberturvallisuuslain 35 § tekee asiasta vakavan. Seuraamusmaksu voidaan määrätä, jos toimija tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta laiminlyö riskienhallinnan, toimintamallin laatimisen tai 9 §:n osa-alueiden huomioimisen. Kyberturvallisuuslain 38 § määrittää seuraamusmaksun enimmäismäärät. Keskeiselle toimijalle enimmäismäärä on 10 000 000 euroa tai kaksi prosenttia edellisen tilikauden maailmanlaajuisesta vuotuisesta kokonaisliikevaihdosta. Muulle kuin keskeiselle toimijalle enimmäismäärä on 7 000 000 euroa tai 1,4 prosenttia edellisen tilikauden maailmanlaajuisesta vuotuisesta kokonaisliikevaihdosta.
Koulutus ei yksin tee organisaatiosta vaatimustenmukaista. Se on yksi hallintakeino muiden joukossa. Sen arvo kasvaa, kun se liittyy tunnistettuihin riskeihin, ajantasaisiin ohjeisiin ja johdon hyväksymään toimintamalliin.
Henkilöstön muut perusosaamiset voivat liittyä samoihin arjen tilanteisiin. Esimerkiksi henkilötietojen käsittelyä käsitellään artikkelissa Mitä tietosuojaosaamista jokaiselta työntekijältä vaaditaan?. Tekoälyn turvallista käyttöä käsitellään artikkelissa Tekoälyasetuksen 4 artikla: mitä henkilöstön tekoälyosaamisesta vaaditaan.
Usein kysyttyä
Vaatiiko kyberturvallisuuslaki henkilöstön kyberturvallisuuskoulutusta?
Kyllä, jos organisaatio kuuluu lain soveltamisalaan. Kyberturvallisuuslain 9 §:n mukaan riskienhallinnan toimintamallissa on otettava huomioon henkilöstöturvallisuus ja kyberturvallisuuskoulutus.
Mitä kyberhygienia tarkoittaa kyberturvallisuuslaissa?
Kyberhygienia tarkoittaa turvallisia perustason työtapoja. NIS2-direktiivin 21 artiklassa mainitaan perustason kyberhygieniakäytännöt ja kyberturvallisuuskoulutus. Kyberturvallisuuslaki tuo ne osaksi riskienhallintaa.
Pitääkö kaikkien työntekijöiden käydä kyberturvakoulutus?
Laki ei edellytä, että jokainen työntekijä käy tietyn kurssin. Se vaatii organisaatiolta oikeasuhtaisia hallintakeinoja. Jos henkilöstön toiminta voi aiheuttaa riskin tai vähentää sitä, koulutus on luonteva osa toimintamallia.
Mitä seuraa, jos kyberturvallisuuskoulutus puuttuu?
Kyberturvallisuuslain 35 §:n mukaan toimijalle voidaan määrätä seuraamusmaksu, jos se tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta laiminlyö riskienhallinnan, toimintamallin tai 9 §:ssä säädetyt osa-alueet. Seuraamusmaksun rajat määritellään lain 38 §:ssä.
Koskeeko kyberturvallisuuslaki kuntaa?
Kyllä, mutta vain rajatusti. Kyberturvallisuuslain 4 §:n mukaan lakia sovelletaan kuntalaissa tarkoitettuun kuntaan vain silloin, kun kyse on lain liitteessä I tai II tarkoitetusta toiminnasta.