Mitä pilvipalveluja työssä saa käyttää?
Työssä käytetään vain organisaation hyväksymiä pilvipalveluja. Varjo-IT syntyy, kun työvälineet ohittavat riskienhallinnan.
· 6 min lukuaika · Tekoälyn tuottama · tekoälyn tarkastama
Lyhyesti
Työssä saa käyttää niitä pilvipalveluja, jotka organisaatio on hyväksynyt työtehtävään ja joiden riskit se hallitsee. Varjo-IT syntyy, kun työntekijä ottaa käyttöön sovelluksen, tilin tai jakotavan ilman organisaation hyväksyntää. Kyberturvallisuuslain (124/2025) 9 § ei nimeä sallittuja palveluja. Se vaatii riskienhallintaa, omaisuudenhallintaa, pääsynhallintaa, palveluntarjoajien arviointia ja henkilöstön koulutusta. Käytännössä sallittu pilvipalvelu on sellainen, jonka käyttö on tiedossa, ohjeistettu ja teknisesti hallittu.
Sallittu pilvipalvelu on tunnettu, arvioitu ja ohjeistettu
Pilvipalvelu on työssä käytetty palvelu, jossa tietoja, viestejä tai tiedostoja käsitellään verkon kautta. Arkinen esimerkki on tiedostojen jakopalvelu, projektityökalu tai selainpohjainen tekoälytyökalu.
Sallittu käyttö ei riipu vain siitä, onko palvelu tunnettu tai helppo käyttää. Ratkaisevaa on, onko organisaatio arvioinut palvelun omaan työhönsä sopivaksi. Kyberturvallisuuslain (124/2025) 9 § vaatii toimijalta oikeasuhtaisia teknisiä, operatiivisia tai organisatorisia hallintakeinoja. Niillä hallitaan viestintäverkkojen ja tietojärjestelmien riskejä.
Tämä tarkoittaa työarjessa neljää asiaa.
- Organisaatio tietää, mitä pilvipalveluja käytetään.
- Organisaatio on päättänyt, mihin tarkoitukseen niitä saa käyttää.
- Pääsy palveluun on hallittu työroolin mukaan.
- Palveluun liittyvät riskit on arvioitu, ja niitä seurataan.
Omaisuudenhallinta kuulostaa tekniseltä termiltä. Käytännössä se tarkoittaa listaa organisaation käytössä olevista järjestelmistä, palveluista, laitteista ja tileistä. Jos pilvipalvelu puuttuu listalta, sitä on vaikea suojata. Silloin myöskään käyttäjät, tiedot, sopimukset ja poikkeamat eivät ole kunnolla hallinnassa.
NIS2-direktiivin 21 artikla vaatii, että keskeiset ja tärkeät toimijat hallitsevat verkko- ja tietojärjestelmiensä turvallisuusriskejä. Toimien on oltava asianmukaisia ja oikeasuhtaisia. Sama artikla mainitsee myös toimitusketjun turvallisuuden, pääsynhallinnan, omaisuudenhallinnan, perustason kyberhygienian ja kyberturvallisuuskoulutuksen. Pilvipalvelu liittyy näihin kaikkiin, koska se on samalla työväline, tietovarasto ja palveluntarjoajan varassa toimiva osa arkea.
Varjo-IT syntyy, kun työ pitää saada valmiiksi mutta ohje puuttuu
Varjo-IT tarkoittaa työssä käytettyä teknologiaa, jota organisaatio ei ole hyväksynyt tai jota se ei näe. Se voi olla ilmainen tiedostopalvelu, henkilökohtainen sähköpostitili, selainlaajennus, pikaviestipalvelu tai tekoälytyökalu.
Varjo-IT syntyy harvoin pahasta tahdosta. Usein se syntyy, kun työssä on kiire ja hyväksytty ratkaisu tuntuu hankalalta. Työntekijä haluaa jakaa suuren tiedoston, kääntää tekstin, tehdä muistiinpanon tai siirtää aineiston ulkopuoliselle kumppanille. Jos selkeä tapa puuttuu, tilalle löytyy nopeasti jokin verkkopalvelu.
Ongelma on, että organisaatio menettää näkyvyyden. Se ei tiedä, mihin työaineisto päätyy. Se ei tiedä, kenellä on pääsy. Se ei välttämättä voi poistaa tietoja, palauttaa niitä tai selvittää tietoturvapoikkeamaa.
Seuraava taulukko tiivistää yleiset tilanteet.
| Tilanne työssä | Mikä riski syntyy | Miten hallinta näkyy arjessa |
|---|---|---|
| Tiedosto jaetaan omalla pilvitilillä | Organisaatio ei hallitse pääsyä eikä säilytystä | Käytössä on hyväksytty jakotapa ja ohje eri tietoluokille |
| Uusi sovellus otetaan käyttöön tiimin sisällä | Palveluntarjoajaa ei ole arvioitu | Hankinta ja tietohallinto tuntevat palvelun ennen käyttöä |
| Tekoälytyökaluun syötetään työaineistoa | Luottamuksellista tietoa voi päätyä väärään paikkaan | Ohje kertoo, mitä aineistoa työkaluun saa syöttää |
| Vanha pilvipalvelu jää käyttöön projektin jälkeen | Käyttäjät ja tiedot unohtuvat palveluun | Palvelut poistetaan tai suljetaan, kun tarve päättyy |
Jos pilvipalvelu käsittelee henkilötietoja, tarvitaan myös tietosuojan arviointi. Henkilötieto tarkoittaa tietoa, josta ihminen voidaan tunnistaa. Esimerkki on nimi, sähköpostiosoite tai asiakasnumero. Henkilötietojen käsittelyn perusteista kerrotaan lisää artikkelissa Millä perusteella henkilötietoja saa käsitellä?.
Riskienhallinta päättää, mihin pilveä saa käyttää
Kyberturvallisuuslain 124/2025 9 § perustuu riskienhallintaan. Pilvipalvelu ei ole pelkkä hankinta. Se on osa organisaation viestintäverkkoja ja tietojärjestelmiä, kun sitä käytetään työn tekemiseen.
Riskienhallinta tarkoittaa käytännössä sitä, että organisaatio kysyy palvelusta ainakin seuraavat kysymykset.
- Mitä tietoja palvelussa käsitellään?
- Kuka palveluun pääsee?
- Miten käyttäjä tunnistetaan?
- Voiko pääsyn poistaa, kun työsuhde tai tehtävä päättyy?
- Miten tiedot suojataan siirrossa ja säilytyksessä?
- Miten palveluntarjoajan tietoturvakäytännöt arvioidaan?
- Miten toimitaan, jos palvelu ei toimi tai tietoja katoaa?
- Miten tietoturvapoikkeama havaitaan ja käsitellään?
Pääsynhallinta tarkoittaa, että vain oikeat ihmiset pääsevät oikeaan tietoon. Arkinen esimerkki on taloushallinnon kansio, johon koko organisaatiolla ei ole pääsyä. Todentaminen tarkoittaa käyttäjän varmistamista. Monivaiheinen tunnistautuminen tarkoittaa, että salasana ei yksin riitä. Kirjautuminen varmistetaan myös toisella tavalla.
NIS2-direktiivin 21 artikla mainitsee tarvittaessa monivaiheisen tunnistautumisen tai jatkuvan todennuksen ratkaisut. Kyberturvallisuuslain 124/2025 9 § mainitsee pääsynhallinnan ja todentamisen menettelyt. Siksi pilvipalvelun hyväksyntä ei voi jäädä pelkkään sopimukseen. Sen pitää näkyä kirjautumisessa, käyttöoikeuksissa ja niiden poistamisessa.
Salaus tarkoittaa, että tieto muutetaan muotoon, jota ulkopuolinen ei voi lukea ilman avainta. Kyberturvallisuuslain 124/2025 9 § mainitsee toimintaperiaatteet ja menettelyt, jotka koskevat salausmenetelmien käyttöä. Pilvipalvelussa tämä tarkoittaa, että organisaatio arvioi, miten tieto suojataan sekä siirron aikana että palvelussa ollessaan.
Päätelaitteet liittyvät pilveen koko ajan. Kannettava tietokone ja puhelin ovat usein reitti pilvipalveluun. Etätyön laitteista, verkoista ja kiristysohjelmista jatkaa artikkeli Etätyön tietoturva: laitteet, verkot ja mitä tehdä, kun kiristysohjelma iskee.
Palveluntarjoaja on osa toimitusketjun turvallisuutta
Pilvipalvelussa organisaatio luottaa toiseen palveluntarjoajaan. Siksi kyse ei ole vain organisaation omasta tietohallinnosta. Kyberturvallisuuslain 124/2025 9 § edellyttää, että organisaatio ottaa huomioon välittömien toimittajien tuotteiden ja palveluntarjoajien palvelujen yleisen laadun, häiriönsietokyvyn, niihin sisältyvät hallintakeinot sekä palveluntarjoajien kyberturvallisuuskäytännöt.
NIS2-direktiivin 21 artikla sisältää saman ajatuksen toimitusketjun turvallisuudesta. Kun organisaatio harkitsee toimia, sen pitää ottaa huomioon välittömälle toimittajalle tai palveluntarjoajalle ominaiset haavoittuvuudet, tuotteiden yleinen laatu ja kyberturvallisuuskäytännöt.
Tämä tarkoittaa, että hyväksytty pilvipalvelu ei ole pelkkä nimi listalla. Organisaatiolla pitää olla perusteltu käsitys siitä, miksi palvelu sopii sen työhön. Pieni sisäinen muistiinpanotyökalu ja laajasti käytetty asiakastietoja käsittelevä palvelu eivät ole sama asia. Riskit ovat erilaiset. Myös hallintakeinot ovat erilaiset.
Hallintakeino tarkoittaa käytännön tapaa pienentää riskiä. Se voi olla tekninen asetus, ohje, sopimus, käyttöoikeuksien tarkistus tai koulutus. Kyberturvallisuuslaki edellyttää, että toimet suhteutetaan muun muassa toiminnan laatuun ja laajuuteen, riskialttiuteen, poikkeamien todennäköisyyteen ja vakavuuteen sekä kustannuksiin.
Tämä oikeasuhtaisuus on tärkeä kohta. Laki ei vaadi samaa mallia jokaiselle organisaatiolle. Se vaatii, että valitut toimet vastaavat riskiä.
Varjo-IT saadaan hallintaan näkyvyydellä, säännöillä ja koulutuksella
Varjo-IT:n hallinta alkaa näkyvyydestä. Organisaation on tiedettävä, mitä palveluja työssä käytetään. Ilman tätä omaisuudenhallinta ei toimi, eikä palveluja voi arvioida.
Seuraavaksi tarvitaan ymmärrettävä sääntö. Työntekijälle on oltava selvää, mitä palveluja saa käyttää ja mihin. Erityisen tärkeää on kertoa, miten toimitaan, kun sopivaa työkalua ei löydy. Muuten työn tarve ajaa hyväksynnän ohi.
Kolmas osa on tekninen hallinta. Käyttöoikeudet, tunnistautuminen, salaus, varmuuskopiot ja poikkeamien käsittely tekevät ohjeesta todellisen. Pelkkä kielto ei riitä, jos vaihtoehto puuttuu.
Neljäs osa on koulutus. Kyberturvallisuuslain 124/2025 9 § mainitsee henkilöstöturvallisuuden ja kyberturvallisuuskoulutuksen. NIS2-direktiivin 21 artikla mainitsee perustason kyberhygieniakäytännöt ja kyberturvallisuuskoulutuksen. Pilvipalvelujen turvallinen käyttö on osa tätä arjen kyberhygieniaa.
Kyberhygienia tarkoittaa perusasioita, jotka estävät yleisiä vahinkoja. Esimerkkejä ovat vahva tunnistautuminen, tietojenkalastelun tunnistaminen, hyväksyttyjen palvelujen käyttö ja laitteiden lukitseminen. Tietojenkalastelusta jatkaa artikkeli Tietojenkalastelu ja tekoälyhuijaukset: miten työntekijä tunnistaa huijauksen.
Kun puute huomataan, NIS2-direktiivin 21 artikla edellyttää korjaavia toimia ilman aiheetonta viivytystä. Työarjessa tämä voi tarkoittaa sitä, että luvaton palvelu suljetaan, tiedot siirretään hyväksyttyyn paikkaan, käyttöoikeudet tarkistetaan ja ohjetta parannetaan.
Rajat: laki ei julkaise pilvipalvelujen sallittua listaa
Kyberturvallisuuslaki 124/2025 ja NIS2-direktiivin 21 artikla eivät sano, että tietty pilvipalvelu olisi aina sallittu tai aina kielletty. Ne eivät myöskään määrää yhtä teknistä asetusta jokaiseen tilanteeseen.
Siksi organisaatio ei voi ratkaista asiaa etsimällä laista sovelluslistaa. Sen pitää tehdä oma riskienhallinnan toimintamalli. Sen pitää myös pitää mallin osa-alueet ajan tasalla. Kyberturvallisuuslain 124/2025 9 § mainitsee muun muassa toimintaperiaatteet, tietojärjestelmien hankinnan ja ylläpidon turvallisuuden, toimitusketjun, omaisuudenhallinnan, pääsynhallinnan, salauksen, poikkeamien käsittelyn, varmuuskopioinnin ja perustason tietoturvakäytännöt.
Avoimeksi jää myös se, millainen pilvipalvelu sopii tiettyyn työhön. Kunnan asianhallinta, teollisuusyrityksen tuotannon palvelu ja asiakaspalvelun viestintätyökalu ovat erilaisia tilanteita. Lain viesti on silti selvä. Pilvipalvelun käyttö työssä kuuluu organisaation hallintaan. Se ei perustu yksittäisen työntekijän omaan arvaukseen.
Valvova viranomainen voi kyberturvallisuuslain 124/2025 9 §:n mukaan antaa toimialallaan teknisiä määräyksiä, jotka tarkentavat riskienhallintavelvollisuuksia. Tämä tarkoittaa, että toimialakohtaiset vaatimukset voivat täsmentyä. Siksi organisaation pitää seurata omaa toimialaansa koskevia määräyksiä ja sovittaa pilvipalvelujen hallinta niihin.
Usein kysyttyä
Mitä pilvipalveluja työssä saa käyttää?
Työssä saa käyttää niitä pilvipalveluja, jotka organisaatio on hyväksynyt työtehtävään. Hyväksyntä perustuu riskienhallintaan, pääsynhallintaan, tietojen suojaamiseen ja palveluntarjoajan arviointiin.
Mitä varjo-IT tarkoittaa?
Varjo-IT tarkoittaa työssä käytettyä sovellusta, tiliä tai pilvipalvelua, jota organisaatio ei tunne tai hallitse. Esimerkki on tiedoston jakaminen henkilökohtaisen pilvitilin kautta, koska virallinen tapa tuntuu hitaalta.
Kieltääkö kyberturvallisuuslaki kaikki hyväksymättömät pilvipalvelut?
Kyberturvallisuuslaki ei nimeä, mitä pilvipalveluja saa tai ei saa käyttää. Se edellyttää riskienhallintaa, omaisuudenhallintaa, pääsynhallintaa, toimitusketjun huomioimista ja henkilöstön kyberturvallisuuskoulutusta.
Miksi työntekijän oma pilvitili on riski työssä?
Henkilökohtainen pilvitili ei yleensä kuulu organisaation pääsynhallinnan, varmuuskopioinnin, lokitietojen tai poikkeamien käsittelyn piiriin. Silloin organisaatio ei tiedä, missä työaineisto on ja kuka siihen pääsee.
Miten varjo-IT saadaan hallintaan?
Organisaatio saa varjo-IT:n hallintaan, kun se tietää, mitä palveluja käytetään, ohjeistaa sallitut käyttötavat, arvioi palveluntarjoajat, rajaa pääsyn, kouluttaa henkilöstön ja korjaa puutteet ilman aiheetonta viivytystä.