Mitä asiakastietolaki vaatii sote-henkilöstön tietosuojaosaamiselta?

Asiakastietolaki edellyttää kirjallisia ohjeita ja riittävää osaamista asiakas- ja potilastietojen käsittelyssä.

· 6 min lukuaika

Lyhyesti

Asiakastietolaki vaatii, että sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö osaa käsitellä asiakastietoja riittävän hyvin. Lain 7 § yhdistää osaamisen kirjallisiin ohjeisiin ja käytännön menettelytapoihin. Osaamisen pitää kattaa ainakin salassapito, käyttöoikeudet, luotettava tunnistaminen ja se, mitä tietoja työtehtävässä saa käyttää. Yleinen tietosuoja-asetus täydentää vaatimusta henkilötietojen käsittelyn periaatteilla, rekisteröidyn oikeuksilla ja käsittelyn turvallisuudella.

Asiakastietolaki tekee osaamisesta johdon ja arjen velvoitteen

Asiakastietolain 7 § on henkilöstön tietosuojaosaamisen ydinkohta. Pykälä ei koske vain ohjeita. Se vaatii myös osaamista.

Lain mukaan palvelunantajan vastaavan johtajan ja apteekkarin on annettava kirjalliset ohjeet asiakastietojen käsittelystä. Ohjeiden on koskettava myös noudatettavia menettelytapoja. Samassa kohdassa heidän on huolehdittava siitä, että henkilökunnalla on riittävä asiantuntemus ja osaaminen asiakastietojen käsittelyssä.

Työssä tämä tarkoittaa kahta asiaa.

Ensinnäkin organisaatiolla on oltava kirjalliset toimintatavat. Ne kertovat, miten asiakas- ja potilastietoja käsitellään. Toiseksi henkilöstön on ymmärrettävä nämä toimintatavat. Pelkkä ohjekansio ei riitä, jos työntekijä ei osaa soveltaa sitä vastaanotolla, asiakaskäynnillä, puhelussa tai järjestelmässä.

Osaaminen ei ole vain juridiikkaa. Se on kykyä tunnistaa tavallinen riskitilanne. Esimerkiksi työntekijä näkee järjestelmässä tutun henkilön nimen. Osaaminen tarkoittaa, että työntekijä ymmärtää, ettei tietoihin saa mennä uteliaisuudesta. Työtehtävä ja annettava palvelu ratkaisevat, saako tietoa käsitellä.

Salassapito on pysyvä lähtökohta

Asiakastietolain 4 §:ssä sanotaan suoraan: "Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastiedot ovat pysyvästi salassa pidettäviä." Arkikielellä tämä tarkoittaa, että asiakas- ja potilastiedot eivät muutu vapaasti kerrottaviksi ajan kulumisen vuoksi.

Sama pykälä kieltää näyttämästä, luovuttamasta tai antamasta sivullisen nähtäväksi asiakirjaa, kopiota tai tulostetta, jossa on salassa pidettävää asiakastietoa. Työssä tämä koskee myös näytöllä näkyvää tietoa, työpöydällä olevaa tulostetta ja keskustelua tilassa, jossa ulkopuolinen voi kuulla.

Sivullinen ei ole vain täysin ulkopuolinen henkilö. Asiakastietolain 4 § rajaa sivullisen sen mukaan, osallistuuko henkilö kyseisen palvelun järjestämiseen, toteuttamiseen tai siihen liittyviin tehtäviin. Sama työpaikka ei siis yksin riitä. Jos työntekijällä ei ole tehtävää kyseisen asiakkaan palvelussa, hän voi olla tiedon kannalta sivullinen.

Tämä on tärkeä ero käytännössä. Kunnan työntekijä, hyvinvointialueen työntekijä tai yksityisen palveluntuottajan työntekijä voi käsitellä paljon henkilötietoja. Silti oikeus tietoon syntyy tehtävästä, ei organisaation nimestä tai ammattinimikkeestä.

Käyttöoikeus perustuu työtehtävään ja välttämättömään tarpeeseen

Asiakastietolain 9 § määrittää, milloin asiakastietoja saa käyttää. Asiakastietojen käyttöoikeuden pitää perustua työtehtävään ja annettavaan palveluun. Henkilöllä saa olla käyttöoikeus vain niihin välttämättömiin asiakastietoihin, joita hän tarvitsee työtehtävissään.

Välttämätön tieto on arkinen mutta tiukka raja. Esimerkiksi ajanvarauksen hoitaja voi tarvita yhteystietoja ja ajanvaraukseen liittyviä tietoja. Hän ei välttämättä tarvitse kaikkia hoitomerkintöjä. Hoitava ammattilainen voi tarvita laajemmat tiedot, jos ne ovat tarpeen hoidon toteuttamisessa.

Asiakastietolain 9 § vaatii myös, että asiakastietojen käsittelyn peruste varmistetaan tietoteknisesti. Perusteena pitää olla asiakas- tai hoitosuhde. Peruste voi olla myös muu tehtävä, joka liittyy asiakkaan palvelun järjestämiseen ja toteuttamiseen. Tämä tarkoittaa, että järjestelmän ja toiminnan pitää tukea sitä, että tietoihin mennään oikeasta syystä.

Palvelunantajan ja apteekin pitää määritellä, mitä välttämättömiä asiakastietoja eri henkilöt saavat käyttää. Niiden pitää myös pitää rekisteriä käyttäjistä ja heidän oikeuksistaan käyttää asiakastietoja. Henkilöstön osaamiseen kuuluu siksi ymmärtää, että käyttöoikeus ei ole yleislupa. Se on sidottu tehtävään.

Osaamisen pitää kattaa myös henkilötietojen perusteet

Asiakastietolaki koskee sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietoja. Yleinen tietosuoja-asetus antaa laajemman kehyksen henkilötietojen käsittelylle.

Yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan mukaan henkilötietoja ovat tiedot, jotka liittyvät tunnistettuun tai tunnistettavissa olevaan ihmiseen. Käytännössä nimi, henkilötunnus, yhteystieto ja potilaskertomuksen tieto ovat henkilötietoja, jos ne liittyvät ihmiseen.

Sama artikla määrittelee käsittelyn laajasti. Käsittelyä ovat esimerkiksi kerääminen, tallentaminen, haku, käyttö, luovuttaminen, poistaminen ja tuhoaminen. Työssä tämä tarkoittaa, että tietosuoja ei koske vain tietojen lähettämistä ulos. Myös tietojen katsominen ja hakeminen järjestelmästä on käsittelyä.

Yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artikla koskee erityisiä henkilötietoryhmiä. Terveystiedot kuuluvat tähän kokonaisuuteen. Sosiaali- ja terveydenhuollossa työntekijä käsittelee usein tietoja, joiden väärä käyttö voi aiheuttaa ihmiselle erityistä haittaa.

Yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artikla antaa periaatteet, jotka näkyvät sosiaali- ja terveydenhuollon työssä joka päivä. Tietoja käsitellään tiettyä tarkoitusta varten. Tietoja käsitellään vain tarpeellinen määrä. Tietojen pitää olla täsmällisiä. Tietoja pitää käsitellä turvallisesti.

Lisää perustasosta käsitellään artikkelissa Mitä tietosuojaosaamista jokaiselta työntekijältä vaaditaan?.

Mitä sote-henkilöstön pitää käytännössä osata?

Osaamisvaatimus näkyy arjessa konkreettisina taitoina. Seuraava taulukko kokoaa velvoitteet, jotka perustuvat asiakastietolakiin ja yleiseen tietosuoja-asetukseen.

Osaamisalue Mihin säädös kytkee sen Mitä tämä tarkoittaa työssä
Asiakas- ja potilastiedon tunnistaminen Yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artikla ja asiakastietolain 4 § Työntekijä tunnistaa, milloin tieto liittyy asiakkaaseen tai potilaaseen ja on salassa pidettävä.
Salassapito Asiakastietolain 4 § Tietoa ei näytetä, kerrota tai luovuteta sivulliselle. Myös tutulle työntekijälle kertominen voi olla väärin, jos hän ei osallistu palveluun.
Käyttöoikeuden raja Asiakastietolain 9 § Tietoja käytetään vain työtehtävän ja annettavan palvelun perusteella. Uteliaisuus ei ole käsittelyperuste.
Luotettava tunnistaminen Asiakastietolain 8 § Asiakastietojen käsittelyssä osapuolet, edustajat, laitteet ja valtakunnalliset tietojärjestelmäpalvelut tunnistetaan luotettavasti.
Rekisteröidyn oikeudet Yleisen tietosuoja-asetuksen 12–20 artikla Asiakkaan pyyntö pääsystä tietoihin, oikaisusta tai muusta oikeudesta ohjataan organisaation menettelyn mukaan.
Turvallinen käsittely Yleisen tietosuoja-asetuksen 32 artikla Henkilötietoja käsitellään rekisterinpitäjän ohjeiden mukaisesti. Tämä koskee myös käyttöoikeuksia, järjestelmiä ja arjen suojaamista.

Yleisen tietosuoja-asetuksen 32 artikla on tärkeä henkilöstön kannalta. Sen mukaan rekisterinpitäjän ja henkilötietojen käsittelijän pitää varmistaa yksi asia. Niiden alaisena toimiva luonnollinen henkilö käsittelee henkilötietoja vain rekisterinpitäjän ohjeiden mukaisesti, ellei oikeus toisin vaadi. Työssä tämä tarkoittaa, että ohjeiden ymmärtäminen ja noudattaminen on osa tietoturvaa.

Rekisteröidyn oikeudet kuuluvat myös sote-osaamiseen

Sosiaali- ja terveydenhuollossa asiakas tai potilas voi kysyä omista tiedoistaan. Silloin henkilöstön pitää tunnistaa, että kyse ei ole tavallisesta palvelukysymyksestä. Kyse voi olla yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisesta pyynnöstä.

Yleisen tietosuoja-asetuksen 12 artikla vaatii, että rekisterinpitäjä antaa rekisteröidylle tietoja tiiviisti, läpinäkyvästi, helposti ymmärrettävästi ja selkeällä kielellä. Sama artikla sisältää myös määräajan. Rekisterinpitäjän pitää kertoa tehdyistä toimista ilman aiheetonta viivytystä. Tieto pitää antaa joka tapauksessa kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.

Yleisen tietosuoja-asetuksen 15 artikla koskee oikeutta saada pääsy omiin henkilötietoihin. Asetuksen 16 artikla koskee virheellisten tietojen oikaisua. Asetuksen 17 artikla koskee tietojen poistamista. Asetuksen 18 artikla koskee käsittelyn rajoittamista. Asetuksen 20 artikla koskee tietojen siirtämistä järjestelmästä toiseen.

Henkilöstön ei tarvitse ratkaista jokaista pyyntöä itse. Sen pitää kuitenkin tunnistaa pyyntö ja ohjata se oikeaan menettelyyn. Muuten määräajat ja asiakkaan oikeudet voivat vaarantua.

Velvoite ei tarkoita rajatonta koulutusmuotoa tai yhtä valmista mallia

Asiakastietolaki ei tältä osin määrää koulutuksen muotoa. Se ei sano, että osaaminen pitää hankkia tietyllä kurssilla, tietyllä kokeella tai tietyssä ajassa. Lain 7 § asettaa tavoitteen: henkilökunnalla pitää olla riittävä asiantuntemus ja osaaminen asiakastietojen käsittelyssä.

Tämä ei kuitenkaan kevennä velvoitetta. Yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artikla sisältää osoitusvelvollisuuden. Siksi rekisterinpitäjän pitää pystyä osoittamaan, että periaatteita noudatetaan. Osaamisen osoittaminen on siksi käytännön johtamiskysymys.

Velvoite ei myöskään tarkoita, että koulutus korvaa käyttöoikeuksien hallinnan. Asiakastietolain 9 § vaatii käyttöoikeuksien määrittelyä ja käyttäjärekisteriä. Koulutettu työntekijä tarvitsee silti vain ne oikeudet, joita työtehtävä edellyttää.

Velvoite ei anna lupaa käsitellä tietoja varmuuden vuoksi. Yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan tietojen minimointi ja asiakastietolain 9 §:n välttämättömyysraja ohjaavat samaan suuntaan. Tietoa käytetään vain, kun sille on työssä todellinen tarve.

Päätöksentekijälle kysymys on näytöstä, ei vain koulutuksesta

Sote-organisaation kannalta kysymys kuuluu lopulta näin: miten organisaatio osoittaa, että henkilöstö osaa käsitellä asiakas- ja potilastietoja lain edellyttämällä tavalla?

Asiakastietolain 7 § antaa perustan ohjeille ja osaamiselle. Asiakastietolain 4 § määrittää salassapidon lähtökohdan. Asiakastietolain 8 § kytkee käsittelyn luotettavaan tunnistamiseen. Asiakastietolain 9 § rajaa käyttöoikeudet työtehtävään ja välttämättömään tarpeeseen. Yleinen tietosuoja-asetus täydentää kokonaisuutta. Se määrittää henkilötiedot, periaatteet, oikeusperusteet, rekisteröidyn oikeudet ja turvallisen käsittelyn.

Siksi sote-henkilöstön tietosuojaosaaminen ei ole erillinen hallinnon asia. Se on osa asiakas- ja potilasturvallista työtä. Jokainen turha katselu, väärä luovutus tai epäselvä käyttöoikeus voi rikkoa luottamusta. Riittävä osaaminen tekee rajan näkyväksi ennen kuin virhe tapahtuu.

Usein kysyttyä

Mitä asiakastietolaki vaatii henkilöstön koulutukselta?

Asiakastietolain 7 § vaatii, että palvelunantajan vastaava johtaja ja apteekkari antavat kirjalliset ohjeet asiakastietojen käsittelystä ja menettelytavoista. Heidän on myös varmistettava, että henkilökunnalla on riittävä asiantuntemus ja osaaminen asiakastietojen käsittelyyn.

Kuka saa katsoa potilas- tai asiakastietoja?

Asiakastietolain 9 §:n mukaan käyttöoikeuden pitää perustua työtehtävään ja annettavaan palveluun. Henkilöllä saa olla oikeus käyttää vain niitä välttämättömiä asiakastietoja, joita hän tarvitsee työssään.

Ovatko sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastiedot aina salassa pidettäviä?

Asiakastietolain 4 §:n mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastiedot ovat pysyvästi salassa pidettäviä. Tieto ei saa päätyä sivulliselle. Tietoja saa käsitellä vain hoidon, palvelun tai niihin liittyvän tehtävän vuoksi.

Miten yleinen tietosuoja-asetus liittyy asiakastietolakiin?

Yleinen tietosuoja-asetus määrittelee henkilötiedot, käsittelyn periaatteet, oikeusperusteet, rekisteröidyn oikeudet ja käsittelyn turvallisuuden. Asiakastietolaki tarkentaa näitä sääntöjä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakas- ja potilastiedoissa.

Lähteet