Mitkä kyberuhat kohdistuvat tavalliseen organisaatioon?

Tavallinen organisaatio kohtaa tietoturvapoikkeamia, haavoittuvuuksia, toimitusketjuriskejä ja pääsynhallinnan riskejä. Henkilöstö havaitsee ne ensimmäisenä.

· 6 min lukuaika · Tekoälyn tuottama · tekoälyn tarkastama

Lyhyesti

Kyberuhka tarkoittaa tilannetta, jossa organisaation verkko, järjestelmä, tieto tai palvelu voi vaarantua. Tavalliseen organisaatioon kohdistuvat uhat liittyvät erityisesti poikkeamiin, haavoittuvuuksiin, toimitusketjuun, pääsynhallintaan, tietoaineistoihin, varmuuskopioihin ja fyysiseen ympäristöön. Henkilöstö on ensimmäinen puolustuslinja, koska arjen työssä näkyy usein ongelman ensimmäinen merkki. NIS2-direktiivin 21 artikla ja kyberturvallisuuslain 9 § nostavat kyberhygienian, henkilöstöturvallisuuden ja kyberturvallisuuskoulutuksen osaksi riskienhallintaa.

Tavallisen organisaation uhkakuva syntyy arjen työstä

Kyberuhka ei ole vain tekninen ongelma. Se voi alkaa tavallisesta työtilanteesta.

Henkilö avaa viestin. Hän kirjautuu pilvipalveluun. Hän käsittelee asiakastietoa. Hän käyttää kannettavaa tietokonetta etätyössä. Hän antaa palveluntarjoajalle pääsyn järjestelmään.

Jokainen näistä tilanteista voi olla turvallinen. Jokainen voi myös avata tien tietoturvapoikkeamalle, jos ohjeet, käyttöoikeudet tai tekninen suoja eivät toimi.

Kyberturvallisuuslain 9 § kuvaa tätä riskienhallinnan näkökulmasta. Lain mukaan toimijoiden pitää käyttää teknisiä, operatiivisia tai organisatorisia hallintakeinoja. Arkikielellä tämä tarkoittaa kolmea asiaa.

Tekninen hallintakeino on esimerkiksi tunnistautuminen tai salaus. Operatiivinen hallintakeino on esimerkiksi tapa käsitellä tietoturvapoikkeama. Organisatorinen hallintakeino on esimerkiksi vastuu, ohje tai koulutus.

Siksi uhkakuvaa ei kannata nähdä vain tietohallinnon asiana. Jos organisaation palvelu toimii verkkojen ja tietojärjestelmien varassa, henkilöstön toiminta kuuluu samaan kokonaisuuteen.

Mitkä uhat laki nostaa käytännössä esiin?

Kyberturvallisuuslain 9 § ei luettele rikollisten käyttämiä menetelmiä. Se kuvaa alueet, joilla organisaation pitää hallita riskejä. NIS2-direktiivin 21 artikla tekee saman keskeisille ja tärkeille toimijoille.

Näiden velvoitteiden perusteella voidaan tunnistaa tavallisen organisaation käytännön uhkakuva.

Uhan alue Miltä se näkyy työssä Miksi henkilöstö liittyy siihen
Poikkeamat Palvelu ei toimi, tieto näyttää muuttuneen tai kirjautuminen näyttää oudolta. Ensimmäinen havainto tulee usein käyttäjältä.
Haavoittuvuudet Järjestelmässä, ohjelmassa tai toimintatavassa on heikko kohta. Työntekijä voi huomata virheen, kiertotavan tai vanhan ohjeen.
Toimitusketju Palveluntarjoajan tuote tai palvelu vaikuttaa omaan turvallisuuteen. Käyttäjä näkee, miten ulkoinen palvelu toimii arjessa.
Pääsynhallinta Henkilöllä on liian laaja pääsy tai kirjautuminen ei tunnu oikealta. Käyttöoikeudet näkyvät työn tekemisessä.
Tietoaineistot Luottamuksellinen tieto lähetetään väärään paikkaan tai jaetaan liian laajasti. Tiedon käsittelijä tekee valinnan joka päivä.
Varmuuskopiot ja palautuminen Häiriöstä ei palauduta, jos tieto tai palvelu ei palaudu. Henkilöstö tarvitsee ohjeen siihen, miten työ jatkuu häiriössä.
Fyysinen ympäristö Laite, tila tai näyttö jää suojaamatta. Toimisto ja etätyö ovat osa turvallisuutta.

NIS2-direktiivin 21 artikla käyttää ilmaisua “kaikki vaaratekijät huomioivaan toimintamalliin”. Tämä tarkoittaa, että organisaatio ei saa katsoa vain yhtä uhkaa. Riskienhallinnan pitää kattaa sekä tekniset järjestelmät että niiden fyysinen ympäristö.

Kyberturvallisuuslain 9 § mainitsee myös “perustason tietoturvakäytännöt”. Työssä tämä tarkoittaa perusasioita, jotka suojaavat toimintaa, tietoliikennettä, laitteita, ohjelmistoja ja tietoaineistoja. Esimerkki on tilanne, jossa työntekijä lukitsee laitteen, käyttää vain hyväksyttyä palvelua ja ilmoittaa oudosta kirjautumisesta.

Henkilöstö on ensimmäinen puolustuslinja, koska uhka näkyy ensin arjessa

Moni kyberuhka ei ala hälytyksellä. Se alkaa pienestä havainnosta.

Viesti vaikuttaa lähes oikealta. Puhelu kiirehtii maksua. Pilvipalvelu pyytää kirjautumaan uudelleen. Etätyölaite toimii oudosti. Asiakirja ilmestyy väärään kansioon.

Näissä tilanteissa henkilöstön osaaminen ratkaisee suunnan. Oikea havainto voi pysäyttää ongelman varhain. Väärä oletus voi antaa tietoturvapoikkeamalle aikaa edetä.

NIS2-direktiivin 21 artiklan mukaan toimenpiteisiin on sisällyttävä “perustason kyberhygieniakäytännöt ja kyberturvallisuuskoulutus”. Tämä tarkoittaa, että turvalliset perustavat toimintatavat eivät ole vapaaehtoinen lisä. Ne ovat osa riskienhallintaa.

Kyberturvallisuuslain 9 § mainitsee “henkilöstöturvallisuus ja kyberturvallisuuskoulutus”. Työssä tämä tarkoittaa, että henkilöstön rooli pitää huomioida samalla tavalla kuin pääsynhallinta, varmuuskopiointi ja poikkeamien käsittely.

Henkilöstö ei korvaa teknistä suojausta. Henkilöstö täydentää sitä. Tekniikka voi estää osan yrityksistä. Ihminen voi huomata sen, mitä järjestelmä ei osaa tulkita työn sisällön perusteella.

Tästä syystä koulutuksen pitää liittyä työhön. Yleinen varoitus ei riitä, jos työntekijä ei tunnista omaa tilannettaan. Taloushallinto kohtaa erilaisia riskejä kuin asiakaspalvelu. Esihenkilö kohtaa erilaisia riskejä kuin tekninen ylläpito.

Tietojenkalastelu ja tekoälyllä tehdyt huijaukset ovat käytännön esimerkkejä arjen havainnoista. Aihe jatkuu artikkelissa Tietojenkalastelu ja tekoälyhuijaukset: miten työntekijä tunnistaa huijauksen.

Pelkkä tieto ei riitä, jos poikkeamalle ei ole toimintatapaa

Henkilöstön osaamisesta on hyötyä vain, jos havainto johtaa toimintaan. Työntekijän täytyy tietää, mihin epäily ilmoitetaan. Organisaation täytyy tietää, kuka arvioi tilanteen. Järjestelmien täytyy tukea palautumista.

Kyberturvallisuuslain 9 §:ssä mainitaan poikkeamien havainnointi ja käsittely. Lain ajatus on käytännöllinen. Poikkeama täytyy havaita ja käsitellä, ja toiminta täytyy palauttaa.

NIS2-direktiivin 21 artiklassa mainitaan poikkeamien käsittely, toiminnan jatkuvuuden hallinta, varmuuskopiointi ja palautumissuunnittelu. Tämä yhdistää henkilöstön havainnon ja organisaation valmiuden.

Jos työntekijä tunnistaa epäilyttävän tilanteen, mutta ilmoituskanava on epäselvä, puolustuslinja katkeaa. Jos ilmoitus tulee, mutta sitä ei käsitellä, puolustuslinja ei auta. Jos käsittely onnistuu, mutta palautumista ei ole suunniteltu, vaikutukset voivat jatkua.

Siksi kyberhygienia ei ole vain yksilön varovaisuutta. Se on yhteinen toimintatapa. Siihen kuuluvat tunnistaminen, ilmoittaminen, käsittely ja palautuminen.

Etätyön, laitteiden ja kiristysohjelmien arjen näkökulma jatkuu artikkelissa Etätyön tietoturva: laitteet, verkot ja mitä tehdä, kun kiristysohjelma iskee.

Johdon näkökulmasta henkilöstön osaaminen on hallintatoimenpide

Päätöksentekijälle tärkeä kysymys ei ole vain se, osaako henkilöstö tunnistaa uhkia. Tärkeää on myös se, miten osaaminen liittyy riskienhallintaan.

Kyberturvallisuuslain 9 § edellyttää riskienhallinnan toimintamallin mukaisia hallintatoimenpiteitä. Samassa pykälässä mainitaan koulutus, pääsynhallinta, salaus, varmuuskopiointi, toimitusketju ja fyysinen turvallisuus.

Tämä tarkoittaa, että henkilöstön koulutus ei ole erillinen kampanja. Sen pitää tukea organisaation riskejä ja toimintatapoja.

Käytännössä organisaation kannattaa yhdistää koulutus ainakin seuraaviin asioihin:

  • millaisia poikkeamia henkilöstön pitää tunnistaa
  • miten epäily ilmoitetaan
  • miten käyttöoikeuksia käytetään turvallisesti
  • miten tietoja luokitellaan ja siirretään
  • miten päätelaitteita käytetään toimistossa ja etätyössä
  • miten pilvipalveluja käytetään hyväksytysti
  • miten toimitaan, jos palvelu ei toimi tai laite käyttäytyy oudosti

NIS2-direktiivin 21 artikla mainitsee myös monivaiheisen tunnistautumisen tarvittaessa. Monivaiheinen tunnistautuminen tarkoittaa, että kirjautuminen ei perustu vain salasanaan. Työntekijän pitää myös hyväksyä kirjautuminen toisella tavalla.

Tämäkään ei ole vain tekninen valinta. Jos henkilöstö hyväksyy kirjautumispyynnön ymmärtämättä tilannetta, suoja voi heikentyä. Siksi tunnistautumisen käyttö pitää selittää arjen esimerkeillä.

Pääsynhallinnan, monivaiheisen tunnistautumisen ja salauksen velvoitteita käsitellään tarkemmin artikkelissa Pääsynhallinta, monivaiheinen tunnistus ja salaus: kolme toimenpidettä, jotka laki nimeää.

Mitä laki ei sano eikä vaadi?

Kyberuhkia käsiteltäessä on tärkeää tunnistaa rajat. Kaikki organisaatiot eivät voi tehdä samoja toimia samalla tavalla.

Kyberturvallisuuslain 9 §:n mukaan toimenpiteet on suhteutettava muun muassa toiminnan laatuun ja laajuuteen, riskialttiuteen, poikkeamien todennäköisyyteen ja vakavuuteen sekä kustannuksiin. Arkikielellä tämä tarkoittaa, että riskienhallintaan ei ole yhtä valmista mallia kaikille.

Laki ei myöskään sano, että henkilöstön koulutus yksin riittää. Sama pykälä käsittelee teknisiä, operatiivisia ja organisatorisia hallintakeinoja. Koulutus on yksi osa kokonaisuutta.

Laki ei anna yhtä hyväksyttyä koulutusmuotoa. Se ei myöskään nimeä yhtä tiettyä oppituntia, testiä tai ohjelmaa. Organisaation on pystyttävä osoittamaan, että koulutus liittyy sen riskeihin ja toimintatapoihin.

Tämä artikkeli ei ratkaise, kuuluuko yksittäinen organisaatio kyberturvallisuuslain tai NIS2-direktiivin soveltamisalaan. Soveltamisala on arvioitava erikseen. Aihe jatkuu artikkelissa Koskeeko NIS2-direktiivi ja kyberturvallisuuslaki organisaatiota?.

NIS2-direktiivin 21 artiklan mukaan komissio voi antaa teknisiä ja menettelyihin liittyviä vaatimuksia tietyille toimijoille. Kyberturvallisuuslain 9 §:n mukaan valvova viranomainen voi antaa toimialallaan tarkentavia teknisiä määräyksiä. Tämä tarkoittaa, että yleinen velvoite voi tarkentua toimialan mukaan.

Henkilöstön kyberhygienia tekee riskienhallinnasta näkyvää

Kyberuhat eivät ole vain harvinaisia kriisejä. Ne liittyvät siihen, miten työtä tehdään joka päivä.

Henkilöstö avaa viestejä, käyttää laitteita, käsittelee tietoa ja kirjautuu palveluihin. Siksi henkilöstön perusosaaminen on osa organisaation puolustusta.

Kyberturvallisuuslain 9 § ja NIS2-direktiivin 21 artikla käsittelevät riskienhallintaa laajana kokonaisuutena. Niissä koulutusta ei eroteta tekniikasta. Koulutus kuuluu samaan kokonaisuuteen kuin poikkeamien käsittely, pääsynhallinta, varmuuskopiot, toimitusketju ja fyysinen turvallisuus.

Kun henkilöstö ymmärtää oman roolinsa, organisaatio saa enemmän havaintoja ajoissa. Kun havainnoille on selkeä käsittely, riski ei jää yksittäisen työntekijän varaan. Siksi henkilöstö on ensimmäinen puolustuslinja, mutta ei ainoa puolustuslinja.

Henkilöstön koulutusvelvoitetta käsitellään tarkemmin artikkelissa NIS2 ja kyberturvallisuuslaki: johdon koulutusvelvoite ja henkilöstön kyberhygienia.

Usein kysyttyä

Mitkä kyberuhat koskevat tavallista kuntaa tai yritystä?

Kyberturvallisuuslain 9 §:ssä mainitaan ainakin poikkeamat, haavoittuvuudet, toimitusketjun riskit, pääsynhallinta, tietoaineistojen suoja, varmuuskopiot ja fyysinen ympäristö. Arjessa ne näkyvät esimerkiksi epäilyttävinä viesteinä, väärinä käyttöoikeuksina tai palvelun häiriöinä.

Miksi henkilöstö on ensimmäinen puolustuslinja kyberturvassa?

Henkilöstö käyttää järjestelmiä, käsittelee tietoja ja huomaa usein ensimmäisenä oudon viestin, kirjautumispyynnön tai palvelun häiriön. Siksi NIS2-direktiivin 21 artiklassa mainitaan perustason kyberhygieniakäytännöt ja kyberturvallisuuskoulutus.

Riittääkö tekninen suojaus kyberuhkia vastaan?

Ei yksin. Kyberturvallisuuslain 9 §:ssä puhutaan teknisistä, operatiivisista ja organisatorisista hallintatoimenpiteistä. Käytännössä palomuurien ja tunnistautumisen rinnalle tarvitaan ohjeet, vastuut, harjoittelu ja poikkeamien käsittely.

Mitä kyberhygienia tarkoittaa työpaikalla?

Kyberhygienia tarkoittaa perustason turvallisia työtapoja. Esimerkkejä ovat vahva tunnistautuminen, epäilyttävien viestien tunnistaminen, tietojen oikea käsittely, laitteen lukitseminen ja poikkeamasta ilmoittaminen organisaation ohjeen mukaan.

Koskeeko kyberturvallisuuslaki kaikkia organisaatioita?

Ratkaisevaa on lain soveltamisala. Pelkkä uhkakuva ei kerro vastausta. Jos organisaation pitää arvioida, sovelletaanko lakia siihen, aihe jatkuu artikkelissa “Koskeeko NIS2 ja kyberturvallisuuslaki organisaatiota?”

Lähteet