Tietosuojan vaikutustenarviointi: milloin DPIA on pakollinen ja mitä siihen kirjoitetaan

Yleisen tietosuoja-asetuksen 35 artikla vaatii arvioinnin, kun käsittely tuo todennäköisesti korkean riskin. Milloin se on pakollinen, mitä siinä on ja mitä tekoäly muuttaa.

· 4 min lukuaika

Lyhyesti

Tietosuojaa koskeva vaikutustenarviointi (Data Protection Impact Assessment, DPIA) on yleisen tietosuoja-asetuksen 35 artiklan mukainen arviointi. Rekisterinpitäjän pitää tehdä se ennen käsittelyä, kun käsittely aiheuttaa todennäköisesti korkean riskin ihmisten oikeuksille ja vapauksille. Se ei ole lomake vaan päättelyketju: mitä tehdään, miksi se on tarpeellista, mitä voi mennä pieleen ja mitä sille tehdään. Arviointi vaaditaan erityisesti profilointiin perustuvissa merkittävissä päätöksissä, laajamittaisessa arkaluonteisten tietojen käsittelyssä ja julkisen tilan järjestelmällisessä valvonnassa. Tekoälyn tulo työpaikoille on tehnyt siitä useammin pakollisen kuin moni huomaa.

Milloin arviointi vaaditaan

Yleisen tietosuoja-asetuksen 35 artiklan 1 kohdassa on yleinen sääntö. Jos tietyntyyppinen käsittely etenkin uutta teknologiaa käytettäessä todennäköisesti aiheuttaa korkean riskin ihmisen oikeuksille ja vapauksille, rekisterinpitäjän on arvioitava vaikutukset henkilötietojen suojalle ennen käsittelyä. Arviointi koskee suunniteltuja käsittelytoimia. Ratkaisevia ovat käsittelyn luonne, laajuus, asiayhteys ja tarkoitukset. Samaa arviointia voidaan käyttää samankaltaisiin käsittelytoimiin, joilla on vastaavat riskit.

Artiklan 3 kohta mainitsee kolme tilannetta, joissa arviointi vaaditaan erityisesti.

Tilanne Mitä se tarkoittaa työpaikalla
Henkilökohtaisten ominaisuuksien järjestelmällinen ja kattava arviointi automaattisen käsittelyn, kuten profiloinnin, perusteella, kun se johtaa oikeusvaikutuksiin tai vastaavasti merkittäviin päätöksiin Työhakemusten pisteytys, asiakkaiden riskiluokittelu, etuuskäsittelyn priorisointi algoritmilla
Laajamittainen käsittely, joka kohdistuu erityisiin henkilötietoryhmiin tai rikostuomioita ja rikkomuksia koskeviin tietoihin Potilas- ja asiakastiedot sotessa, työterveystiedot koko henkilöstöstä, rikostaustaotteet
Yleisölle avoimen alueen järjestelmällinen valvonta laajamittaisesti Kameravalvonta katualueella, kauppakeskuksessa tai asemalla, erityisesti analytiikan kanssa

Lisäksi 4 kohta velvoittaa valvontaviranomaisen laatimaan ja julkaisemaan luettelon käsittelytoimien tyypeistä, joille arviointi vaaditaan. Suomessa tietosuojavaltuutetun luettelosta tarkistetaan, kuuluuko käsittely vaadittuihin tyyppeihin. Kohdan 5 mukaan viranomainen voi julkaista myös luettelon käsittelyistä, joille arviointia ei vaadita.

Mitä arvioinnissa on oltava

Artiklan 7 kohta määrittää vähimmäissisällön. Arviointi sisältää neljä osaa. Ensimmäinen on järjestelmällinen kuvaus suunnitelluista käsittelytoimista ja käsittelyn tarkoituksista. Tarvittaessa siinä kuvataan myös rekisterinpitäjän oikeutetut edut. Toinen on arvio siitä, ovatko käsittelytoimet tarpeellisia ja oikeasuhteisia tarkoituksiin nähden. Kolmas on arvio rekisteröityjen oikeuksiin ja vapauksiin kohdistuvista riskeistä. Neljäs on suunnitellut toimet riskien käsittelemiseksi. Niihin kuuluvat suoja- ja turvallisuustoimet sekä mekanismit, joilla varmistetaan henkilötietojen suoja ja osoitetaan, että asetusta on noudatettu.

Neljä kohtaa ovat tässä järjestyksessä syystä. Jos kuvaus on epämääräinen, tarpeellisuutta ei voi arvioida. Jos tarpeellisuutta ei ole arvioitu, riski lasketaan käsittelylle, jota ei ehkä tarvitse tehdä lainkaan. Arviointien yleisin heikkous on toinen kohta. Kysymystä "voisiko saman saavuttaa vähemmällä" ei kysytä, koska hankinta on jo päätetty.

Artiklan 2 kohta velvoittaa pyytämään neuvoja tietosuojavastaavalta, jos sellainen on nimitetty. Artiklan 9 kohta velvoittaa pyytämään tapauksen mukaan rekisteröityjen tai heidän edustajiensa näkemyksiä. Työpaikalla jälkimmäinen tarkoittaa usein henkilöstön edustajia. Se liittyy yhteistoimintaan, josta kerrotaan artikkelissa Esihenkilön tietosuojavastuu.

Mitä arvioinnin jälkeen tapahtuu

Arviointia ei lähetetä minnekään. Se dokumentoidaan, ja se on osa näyttöä, jolla rekisterinpitäjä osoittaa noudattavansa asetusta. Asetuksen 36 artikla sisältää yhden poikkeuksen. Jos arviointi osoittaa, että käsittely aiheuttaisi korkean riskin, jota rekisterinpitäjä ei pysty riittävästi pienentämään toimenpiteillään, valvontaviranomaista on kuultava ennen käsittelyn aloittamista. Tämä on harvinaista, ja sen on tarkoitus olla harvinaista. Arviointi johtaa yleensä toimenpiteisiin, jotka laskevat riskin hyväksyttävälle tasolle.

Artiklan 11 kohta velvoittaa tarkistamaan arvioinnin tarvittaessa. Se on tarkistettava ainakin silloin, kun käsittelytoimien riski muuttuu. Järjestelmän uusi toiminto, uusi tietolähde tai uusi käyttötarkoitus ovat muutoksia, jotka avaavat arvioinnin uudelleen. Kertaluonteinen asiakirja hankinnan yhteydessä ei siis täytä artiklaa, jos järjestelmä muuttuu.

Mitä tekoäly muuttaa

Tekoäly voi osua kaikkiin kolmeen 3 kohdan tilanteeseen. Kielimalli, joka seuloo hakemuksia ja vaikuttaa valintaan, on automaattiseen käsittelyyn perustuvaa henkilökohtaisten ominaisuuksien arviointia. Puheentunnistus asiakaspalvelussa käsittelee ääntä, joka voi paljastaa terveydentilan, ja laajamittaisena se osuu b alakohtaan. Kameravalvonnan analytiikka tekee laajamittaisesta valvonnasta järjestelmällistä. Kun jokin 3 kohdan tilanteista täyttyy, arviointi on pakollinen sellaisenaan, ilman erillistä päätelmää riskin korkeudesta. Pelkkä uuden teknologian käyttö ei sitä ole: se on artiklan 1 kohdassa peruste arvioida riski, ei peruste olettaa se korkeaksi. Siksi tekoälyhankinnan ensimmäinen askel on lyhyt tarvearvio, kirjattu päätös siitä, osuuko käsittely 3 kohdan tilanteisiin tai valvontaviranomaisen luetteloon tai onko riski muuten korkea, ja varsinainen vaikutustenarviointi tehdään, kun jokin näistä täyttyy.

Tekoälyasetus kytkee omat velvoitteensa tähän. Sen 26 artiklan 9 kohta velvoittaa korkean riskin järjestelmän käyttöönottajan käyttämään tarjoajan 13 artiklan mukaisesti toimittamia tietoja täyttääkseen velvollisuutensa tehdä tietosuojan vaikutustenarviointi, ja 27 artiklan 4 kohta sanoo, että perusoikeusvaikutusten arviointi täydentää jo tehtyä tietosuojan vaikutustenarviointia. Julkishallinnossa kaksi arviointia tehdään siis yhdessä prosessissa, jossa tietosuojavastaava ja tekoälyvastaava tekevät kumpikin osansa. Tekoälyasetuksen puoli on käyty läpi artikkelissa Korkean riskin tekoäly.

Mitä arviointi ei ole

Se ei ole lupa. Hyvin tehty arviointi ei tee lainvastaisesta käsittelystä lainmukaista. Se paljastaa, jos käsittelyperuste puuttuu tai tarpeellisuus ei täyty. Silloin oikea lopputulos on jättää käsittely tekemättä. Se ei ole myöskään tietoturvatarkastus, vaikka turvallisuustoimet ovat osa sitä. Riskiä arvioidaan ihmisen, ei organisaation, näkökulmasta. Se ei ole myöskään asiakirja, jonka tietosuojavastaava tekee yksin. Rekisterinpitäjä vastaa arvioinnista, tietosuojavastaava neuvoo, ja käsittelyn tunteva henkilö kirjoittaa kuvauksen.

Taitokatalogimme pitää riskiperusteista tietosuojaa ja tietosuojaa koskevaa vaikutustenarviointia tietosuojavastaavan tason 4 taitona. Se on yksi kuudesta taidosta, jotka Tietosuojavastaavan osaaminen -opintopolku todentaa. Tietosuojavastaavan roolista kokonaisuutena kerrotaan artikkelissa Milloin tietosuojavastaava on nimettävä ja mitä hänen pitää osata?. Kun arvioinnista huolimatta jokin menee pieleen, seuraava askel on artikkelissa Henkilötietojen tietoturvaloukkaus.

Usein kysyttyä

Milloin tietosuojan vaikutustenarviointi on pakollinen?

Tietosuojaa koskeva vaikutustenarviointi vaaditaan, kun käsittely todennäköisesti aiheuttaa korkean riskin ihmisten oikeuksille ja vapauksille. Tämä koskee erityisesti uuden teknologian käyttöä. Yleinen tietosuoja-asetus nimeää kolme tapausta, joissa arviointi vaaditaan erityisesti. Ensimmäinen on järjestelmällinen ja kattava henkilökohtaisten ominaisuuksien arviointi automaattisen käsittelyn, kuten profiloinnin, perusteella, kun se johtaa merkittäviin päätöksiin. Toinen on laajamittainen erityisten henkilötietoryhmien tai rikostietojen käsittely. Kolmas on yleisölle avoimen alueen järjestelmällinen laajamittainen valvonta. Lisäksi tietosuojavaltuutettu julkaisee luettelon käsittelyistä, joille arviointi vaaditaan.

Mitä vaikutustenarvioinnin pitää sisältää?

Arviointiin kuuluu vähintään järjestelmällinen kuvaus käsittelytoimista ja niiden tarkoituksista. Siihen kuuluu myös arvio siitä, ovatko käsittelytoimet tarpeellisia ja oikeassa suhteessa tarkoituksiin. Lisäksi arvioidaan rekisteröityjen oikeuksiin ja vapauksiin kohdistuvat riskit. Arviointiin kirjataan myös suunnitellut toimet riskien hallitsemiseksi, mukaan lukien suoja- ja turvallisuustoimet. Tietosuojavastaavalta on pyydettävä neuvoja. Tarvittaessa pyydetään myös rekisteröityjen tai heidän edustajiensa näkemyksiä.

Pitääkö arviointi lähettää tietosuojavaltuutetulle?

Ei lähtökohtaisesti. Organisaatio tekee ja dokumentoi arvioinnin itse. Valvontaviranomaista on kuultava etukäteen vain, jos arviointi osoittaa, että käsittely aiheuttaisi korkean riskin. Kuuleminen tarvitaan silloin, kun rekisterinpitäjä ei pysty pienentämään riskiä riittävästi omilla toimillaan. Arviointi on tarkistettava ainakin silloin, kun käsittelyn riski muuttuu.

Korvaako tekoälyasetuksen perusoikeusvaikutusten arviointi tietosuojan vaikutustenarvioinnin?

Ei, mutta ne täydentävät toisiaan. Tekoälyasetuksen 27 artiklan mukaan perusoikeusvaikutusten arviointi täydentää jo tehtyä tietosuojaa koskevaa vaikutustenarviointia. Lisäksi 26 artiklan 9 kohta velvoittaa korkean riskin järjestelmän käyttöönottajaa käyttämään tarjoajalta saamiaan tietoja vaikutustenarvioinnissa. Käytännössä tekoälyhankinta käy läpi yhden arviointiprosessin, jossa tehdään molemmat osat.

Lähteet